Kaikkien Maiden Proletaarit, Liittykää Yhteen !

Kommunistinen internationaali



Toinen Kongressi





LENIN



KOMMUNISTISEEN INTERNATIONAALIIN



HYVÄKSYMISEN EHDOT



20. heinäkuuta 1920

( LENIN, Valitut Teokset – 10 osaa – osa 10 ; sivu 48 – 54 )

{ KUSTANNUSLIIKE EDISTYS – MOSKOVA – 1977 }



Kommunistiseen Internationaaliin ensimmäinen perustava edustajakokous ei muotoillut tarkkoja ehtoja eri puoleiden III Internationaaliin hyväksymistä varten. Ensimmäisen edustajakokouksen koollekutsumisen aikoihin useinmissa maissa oli vain kommunistisia suuntia ja rhymiä.

Kommunistisen Internationaaliin 2. maailmankongressi kokountuu toisenlaisissa oloissa. Nykyään useimmissa maissa on jo kommunistisia puoleita ja järjestöjä eikä ainoastaan kommunistisia virtauksia ja suuntia.

Kommunistisen Internationaaliin puoleen kääntyvät nykyisin yhä useammat puolueet ja rhymät, jotka vielä hiljan kuuluivat II Internationaaliin ja haluavat nyt liittyä III Internationaalin, mutta jotka eivät ole asiallisesti muuttuneet kommunistisiksi. II Internationaali on lopullisesti hajonnut. „Keskustan“ välipuoleet ja – ryhmät näkevät II Internationaalin olevan aivan toivottomassa tilassa ja ne koettavat nojatua yhä enemmän lujittuvaan Kommunistiseen Internationaalin toivoen kuitenkin voivansa säilyttää sellaisen „autonomian“, joka soisi niille mahdollisuuden ajaa entistä opportunistista eli „keskuslaista“ politiikkaa. Kommunistinen Internationaali on tulemassa tietyssä mielessä muotiin.

Keskustan“ eräiden johtavien ryhmien halu liittyä nyt III Internationaalin vahvistaa välillisesti sen, että Kommunistinen Internationaali on saanut osakseen koko maailman valveutuneiden työlaisten valtaenemmistön kannatuksen ja tulee päivä päivältä yhä suuremmaksi voimaksi.

Tietyissä oloissa Kommunistista Internationaalia saattaa uhata vaara, ettät sitä liestyttävät horjuvat ja selkärangattomat ryhmät, jotka eivät ole vielä hylänneet II Internationaalin ideologiaa.

Sitä paitsi eräissä suurissa puoleissa ( Italia, Ruotsi ), joissa enemmistö puoltaa kommunismin kantaa, on edelleenkin olemassa huomattava reformistinen ja sosiaalipasifistinen siipi, joka vain odottaa sopivaa hetkeä, jolloin se voi nostaa jälleen päänsä, alkaa sabotoida aktiivisesti proletaarista vallankumousta ja auttaa siten porvaristoa ja II Internationaalia.

Yksikään kommunisti ei saa unohtaa Unkarin Neuvostotasavallan opetuksia. Unkarin proletariaatti joutui maksamaan kalliisti Unkarin kommunistien yhtymisesti reformistien kanssa.

Tämän vuoksi 2. maailmankongressi katsoo tarpeelliseksi säätää aivan tarkat uusien puolueiden hyväksymisen ehdot ja samalla osoittaa niille puolueille, jotka on jo hyväksytty Kommunistiseen Internationaalin, niiden velvollisuudet.

Kommunistisen Internationaalin 2. kongressi päättää:

Kominternin jäsenyysehdot ovat seuraavat:



1.

Jokapäiväisen propagandan ja agitaation täytyy olla luonteeltaan todella kommunistista. Kaikkien puolueen hallussa olevien lehtien toimittaminen pitää uskoa luotettaville kommunisteille, jotka ovat todistaneet olevansa uskollisia proletaarisen vallankumouksen asialle. Proletariaatin diktatuurista ei sovi puhua tavanomaisena ulkoaopittuna määritelmänä, vaan sitä on propagoitava niin, että jokainen tavallinen työmies, työläisnainen, sotamies ja talonpoika käsittäisi sen välttämättömyyden johtuvan niistä elävän elämän tosiasioista, joita lehdistömme panee järjestelmällisesti merkille päivästä toiseen. Sanomalehtien palstoilla, kansankokouksissa, ammattiliitoissa, osuustoimintajärjestöissä – kaikkialla, minne III Internationaalin kannattajat voivat päästä, on paljastettava järjestelmällisesti ja armotta ei aoinostaan porvaristo, vaan myös sen apurit, kaikenväriset reformistit.



2.

Jokainen järjestö, joka haluaa kuulua Kominterniin, on velvollin syrjäyttämään suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti vähänkin vastuullisilta viroilta tyäväenliikkeessä ( puoluejärjestö, toimituskunta, ammattiliitto, parlamentttiryhmä, osuuskunta, kunnallishallitus) reformistit ja „keskustan“ kannattajat ja nostamaan heidän tilalleen luotettavia kommunisteja – arkailematta sitä, että alkuaikoina joudutaan toisinaan korottamaan „kokeneen“ toimihenkilön tilalle rivityöläinen.



3.

Kaikissa niissä maissa, joissa kommunistit piiritystilan tai poikkeuslakien vuoksi eivät voi harjoittaa kaikkea toimintaansa legaalisesti, on ehdottoman välttämätöntä yhdistää legaalinen ja illegaailinen toiminta. Luokkataistelu on melkein kaikissa Euroopan ja Amerikaan maissa saavuttamassa kansalaissodan steen. Tällaisessa tilanteessa kommunistit eivät voi luottaa porvarilliseen laillisuuteen. Heidän täytyy muodostaa kaikkialle rinnakkainen illegaalinen koneisto, joka ratkaisuhetkellä voi auttaa puoluetta täyttämään velvollisuutensa vallankumousta kohtaan.



4.

Sotaväen keskuudessa on harjoitettava voimaperäistä ja järjestelmällistä propagandaa ja agitaatiota ja perustettava kommunistisia järjestösoluja jokaiseen sotajoukko-osastoon. Tätä työtä kommunistit joutuvat tekemään suurimmalta osaltaan illegaalisesti, mutta siitä kieltäytyminen olisi vallankumouksellisen velvollisuuden kavaltamista ja yhteensopimatonta III Internationaalin kuulumisen kanssa.



5.

Maaseudulla on harjoitettava järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti agitaatiota. Työväenluokka ei voi varmistaa voittoaan, ellei sen puolella ole vaikkapa osa maatyöläisistä ja talonpoikaisköyhälistöjä ja ellei se ole politiikallaan neutraloinut muuta maalaisväestöä. Kommunistinen toiminta maaseudulla tulee nykykaudella ensiarvoisen tärkeäksi. Sitä tulee harjoitettaa etupäässä vallankumouksellisten työlaiskommunistien välityksellä, joilla on yhteyksiä maaseutuun. Kieltäytyä tästä työstä tai uskoa se puolireformistien epäluotettaviin käsiin on samaa kuin kieltäytyä proletaarisesta vallankumouksesta.



6.

Jokainen puolue, joka haluaa kuulua III Internationaalin, on velvollinen paljastamaan suoranaisen sosiaalipatriotismin ohella myös sosiaalipasifismin vilpillisyyden ja ulkokultaisuuden: todistamaan järjestelmällisesti työläisille, että ellei kapitalismia kukisteta vallankumouksen tietä eivät mitkään kansainväliset sovinto-oikeudet, mitkään puheet aseistuksen supistamisesta eikä mikään Kansainliiton „demokraattinen“ uudelleen järjestely pelasta ihmiskuntaa uusilta imperialistisilta sodilta.



7.

Puolueet, jotka haluavat kuulua Kommunistiseen Internationaaliin, ovat velvollisia tunnustamaan välttämättömäksi täydellisen ja ehdottoman pesäeron reformismista ja „keskustan“ politiikasta ja propagoimaan tätä pesäeroa puolueen laajojen jäsenpiirien keskuudessa. Ilman sitä ei voi olla johdonmukaista kommunistista politiikkaa.

Kommunistinen Internationaali vaatii ehdottomasti ja kategorisesti, että tämä pesäero tehdään mitä lyhimmän ajan sisällä. Kommunistinen Internationaali ei voi sietää sitä, että ilmeisillä reformisteilla, esim. sellaisilla kuin Turati, Modigliani ym., olisi oikeus pitää itseään III Internationaali alkaisi suuressa määrin muistuttaa tuhoutunutta II Internationaalia.



8.

Siirtomaita ja sorrettuja kansallisuuksia koskevassa kysymyksessä on niiden maiden puolueilla, joiden porvaristo omaa noita siirtomaita ja sortaa muita kansoja, oltava erittäin tarkka ja selvä linja. Jokainen puolue, joka haluaa kuulua III Internationaalin, on velvollinen paljastamaan armotta „omien“ imperialistiensa vehkeilyt siirtomaissa,tukemaan kaikkea siirtomaiden vapautusliikettä tositeolla eikä vain sanoin, vaatimaan kotimaansa imperialistien karkottamista, noista siirtomaista, juurruttamaan oman maansa työläisten sydämiin todella veljellistä suhtautumista siirtomaiden ja sorrettujen kansojen työtätekevään väestöön ja harjoitettamaan järjestelmällistä agitaatiota omien sotajoukkojensa keskuudessa siirtomaakansojen kaikkinaista sortamista vastaan.



9.

Jokainen puolue, joka haluaa kuulua Kommunistiseen Internationaalin, on velvollinen tekemään järjestelmällistä ja tarmokasta kommunistista työtä ammattiliitoissa, osuustoimintajärjestöissä ja muissa työväen joukkojärjestöissä. Noiden yhdistysten sisälle täytyy muodostaa kommunistisoluja, joiden on pitkäaikaisella ja sitkeällä työllään voitettava ammattiliitot kommunismin asian kannalle. Näiden solujen täytyy jokapäiväisen työnsä joka askeleella paljastaa sosiaalipatrioottien petturuus ja „keskustan“ horjunnat. Näiden kommunistisolujen tulee olla täydellisesti puolueen alaisia.



10.

Kommunistiseen Internationaalin kuuluva puolue on velvollinen käymään päätäväistä taistelua keltaisten ammattiliittojen Amsterdamin „internationaalia“ vastaan. Sen on pontevasti propagoitava ammattillisesti järjestyneiden työläisten keskuudessa, että heidän täytyy sanoutua irti Amsterdamin keltaisesta internationaalista. Sen on kaikin keinoin tuettava Kommunistisen Internationaalin kannalle asettuneiden punaisten ammattiliitojen syntyvää kansainvälistä yhtymää.



11.

Puolueet jotka haluavat kuulua Kommunistiseen Internationaaliin, ovat velvollisia tarkistamaan parlamenttiryhmiensä kokoonpanon, erottamaan niistä epäluotettavat ainekset, alistamaan nämä ryhmät todella eikä vain muodollisesti puolueidensa keskuskomitean alaiseksi, vaatimaan jokaiselta parlamentin kommunistiedustajalta, että hän palvelee kaikella työllään todella vallankumouksellisen propagandan ja agitaation etuja.



12.

Aivan samoin myös lehdistö ja muut kirjalliset julkaisut ja kaikki kustantamot on alistettava täydellisesti puolueen keskuskomitean alaisiksi siitä riippumatta, onko puolue yleensä kyseisellä hetkellä legaalinen vai illegaailinen; ei saa sallia, että kustantamot käyttäen väärin autonomiaansa harjoittaisivat puolueen kannasta vähänkin poikkeavaa politiikaa.



13.

Kommunistiseen Internationaaliin kuuluvien puolueiden pitää rakentua demokraattisen sentralismin periaatteen mukaisesti. Nykyisellä kärkevän kansalaissodan kaudella kommunistinen puolue voi täyttää velvollisuutensa vain siinä tapauksessa, että se on järjestetty mahdollisimman sentralisoidusti, että siinä vallitse rautainen, sotilaskuria lähentelevä kuri ja että sen puoluekeskus on laajat valtuudet omaava arvovaltainen elin, joka nauttii puolueen jäsenten yleistä luottamusta.



14.

Niissä maissa, joissa kommunistit toimivat julkisesti, kommunististen puolueiden täytyy ajoittain panna toimeen puoluejärjestöjen jäsenistön puhdistuksia (uusintaluettelointeja), joiden avulla puolue järjestelmällisesti puhdistetaan niistä pikkuporvarillisista aineksista, joita ehdottomasti lyöttäytyy sen mukaan.



15.

Jokainen puolue, joka haluaa kuulua Kommunistiseen Internationaaliin, on velvollinen tukemaan uhrautuvasti jokaista Neuvostotasavaltaa sen taistelussa vastavallankumouksellisia voimia vastaan. Kommunististen puolueiden on propagoitava jatkuvasti sen puolesta, että työläiset kieltäytyisivät kuljettamasta Neuvostotasavaltojen vihollisille tarkoitettuja sotatarvikkeita, harjoitettava julkista tai illegaailista propagandaa niiden sotajoukkojen keskuudessa, joita lähetetään kukistamaan työläisten tasavaltoja, jne.



16.

Puolueet, joilla on jäänyt voimaan vanha sosialidemokraattinen ohjelma, ovat velvolliset tarkistamaan ohjelmansa, mahdollisimman lyhyen ajan sisällä ja laatimaan uuden, maansa erityisiä oloja vastavaan kommunistisen ohjelman Kommunistisen Internationaalin päätösten hengessä. Jokaisen Kommunistiseen Internationaaliin kuuluvan puolueen ohjelma pitää sääntöjen mukaan vahvistaa Kommunistisen Internationaalin sääntömääräisessä kongressissa tai sen toimeenpanevassa komiteassa. Jos Kommunistisen Internationaalin toimeenpaneva komitea ei vahvista jonkin puolueen ohjelmaa, tällä puoluella on oikeus vedota Kommunistisen Internationaalin kongressiin.



17.

Kaikki Kommunistisen Internationaalin edustajakokousten päätökset samoin kuin sen toimeenpanevan komitean päätökset ovat velvoittavia kaikille Kommunistiseen Internationaaliin kuuluville puolueille. Kommunistinen Internationaali, joka toimii mitä kärkevimmän kansalaissodan oloissa, on rakenteeltaan oleva paljon keskitetympi kuin oli II Internationaali. Samalla Kommunistisen Internationaalin ja sen toimeenpanevan komitean täytyy kaikessa toiminnassaan ottaa luonnollisesti huomioon ne mitä erilaisimmat olot, joissa eri puolueet joutuvat taistelemaan ja työskentelemään, ja kysymyksistä, joista sellaiset päätökset voidaan tehdä.



18.

Kaiken tämän johdosta kaikkien puolueiden, jotka haluavat kuulua Kommunistiseen Internationaaliin, pitää muuttaa nimensä. Jokaisen puolueen, joka haluaa kuulua Kommunistiseen Internationaaliin, täytyy nimittää itseään sen ja sen maan kommunistiseksi puolueeksi ( III Kommunistisen Internationaalin jaostoksi). Kysymys nimestä ei ole pelkästään muodollinen, vaan myös hyvin tärkeä poliittinen kysymys. Kommunistinen Internationaali on julistanut päätäväisen sodan koko porvarilliselle maailmalle ja kaikkille keltaisille sosialdemokraattisille puolueille. Välttämätöntä on, että jokainen tavallinen työihminen käsittäisi aivan selvästi, mikä ero on kommunististen puolueiden ja työväenluokan lipun kavaltaneiden vanhojen virallisten „sosialidemokraattisten“ tai „sosialististen“ puolueiden välillä.



19.

Kommunistisen Internationaalin toisen maailmankongressin päätyttyä keikkien puolueiden, jotka haluavat kuulua Kommunistiseen Internationaaliin, on mahdollisimman pian kutsuttava koolle puolueensa ylimääräinen edustajakokous hyväksyäkseen siinä virallisesti koko puolueen nimessä ylläesitetyt velvoitukset.

[ Teokset, 31. osa, s. 191 – 197 ]